Mun ei pitänyt alunperin edes alottaa värjäämään kasveilla kun aattelin et se on liian hankalaa ja aikaa vievää, ajauduin siis hiukan vahingossa kokeilemaan. Sain kesällä pikkuserkultani lainaksi pari kasvivärjäykseen liittyvää kirjaa, Terttu Hassin Luonnonväreillä värjääminen ja Anna-Karoliina Tetrin Luonnonvärjäys. Selailin niitä mutta en tosiaan innostunut koko asiasta sen enempää.

Sitten sain työkaveriltani aronian marjoja pakastettavaksi ja koin pienen ahaa-elämyksen niitä peratessani kun sormet värjäytyi aika hanakasti siniseksi. Ja heti sitten siltä istumalta kuukkeloimaan josko joku ois kokeillu aronioilla värjäystä ja löysin Hattis harrastaa blogin. No, se oli sit sillä selvä, pakko oli päästä kokeilemaan ja sainkin pikkuserkultani alunaa ja kävin ottamassa oppia kun hän värjäili mökillään sienillä.

Ekan satsin langat löyty omasta varastosta kun aattelin olla ostamatta uutta. Toisin kävi, seuraavalla viikolla hakemaan lisää marjoja ja lankaa melkein kilo........ Se siitä lankalaihiksesta, mikä nyt on muutenkin konahtanut ihan totaalisesti, mut siitä ehkä joskus toiste...

Langat siis esipuretin alunalla ja marjat keittelin suolan kera, minkä jälkeen siivilöin röhnät pois. Ekalla kerralla mulla oli marjoja ehkä joku 4-5kg, liemeen laitoin myös 9g viinikiveä (ei ollu enempää ja viinikivi kai pitäs laittaa esipuretus vaiheessa?).

Väriliemi oli todella herkullisen väristä ja odotukset tietty melko korkeella.

Lankoja "keittelin" (ei siis päästetä kiehumaan vaan lämpötila pidettävä n. 80 C) noin tunnin per satsi ja sitten annettiin jäähtyä (mielellään) seuraavaan päivään. Molemmilla värjäyskerroilla käytin liemen kolmesti, jälkiväreistä sai yllättävän hyvät värit. Loppupäätelmä on ensinnäkin se, että villasekoitelangat ottaa väriä todella paljon paremmin kuin täysvillaiset. Toiseksi, jos vielä värjään, pitää hommata sitä viinikiveä, koska sen pitäisi kirkastaa värejä.

No mut täs on lopputulos, ekassa kuvassa eka satsi: ylärivissä vasemmalla ehkä-suomenlampaan-villaa (ostin messuilta, ei vyötettä), keskellä teeteen Kamenaa ja oikealla Fabelia. Täs nyt näkee mainiosti että Fabel imi värit ja satkut ei juuri mitään. Keskimmäisen rivin vasurilla vanhaa kunnon Nallea ja oikealla Fabelia, nämä siis olleet jälkivärissä. Alarivissä 2.jälkivärissä oli tota samaista ylärivin tuntematonta villaa ja pikkuvyyhti Nallea. Värit ei tässä kuvassa ihan vastaa todellisuutta, mut melko liki kuitenkin.

Sitten seuraavana viikonloppuna keittelin toisen marjamehun ja heitin sinne vanhaa Nallea (vasen) ja jälkiväriin Jannea (oikea), molempia 100g.

Kakkos jälkiväriin laitoin jo kertaalleen kakkos jälkkärissä uineet, satkun väri ei paljoakaan muuttunut mutta Nallenjämä parani pikkasen, aika hailukoita olivat lähteissä.

Että tämmöstä. Mielenkiintoista puuhaa vaikkakin aikaa vievää ja kämppä oli pari viikkoa kaaoksessa kun värjäyskattilat ja muut oheistarvikkeet valloitti keittiön. Nalle ja Fabel päätyy sukiksi, siis heti kun se sukkainspis saapuu tänne, tiedä mis se luuraa. Hailukat täysvillaset joutuu mitä luultavimmin johonkin väripataan uudestaan, koska tommoset ei-minkään-väriset ei puhuttele mua millään tavoin.